Jopas synkkiin fiiliksiin viimeksi jäin.

Nyt menee ihan mukavasti. Työt pitää mut järjissäni, tykkään siitä. Osaan ja opin.

Syömiset on vaan päin helvettiä edelleen.. Mut mut kyllä tää tästä.

Haluaisin kirjoittaa tänne niin paljon enemmän, mut en vaan saa kirjoitettua. En ehdi, en jaksa. En kuitenkaan halua luopua tästä blogista.

Mulla on p a s k a olo.

KAIKKI _____vituttaa______

en jaksa

vittu !

haistakaa ihmiset jumalauta paska

Kelvoton, yritin laittaa sulle sun blogiin kommenttia, mut en saanut laitettua kun ei oo mitään millä _kirjautua_ kommentoimaan. :--o

Mut niin, jos laitat s-postia, black.white [at] postiloota.net, voin antaa osotteen.

Viimeinen koulupäivä. Peruskoulu ohi. Aika omituista. Ei itketä, ei mitään. Ei tunnu miltään. Hassua, kun ei voi enää ajatella palaavansa syksyllä tohon lootaan. Onneksi se helvetti on nyt ohi. Ohi, ohi, ohi.

Mut ruokahelvetti on kaikkea muuta kuin ohi. Painan enemmän kuin vuoteen tai pariin. YÖK!

Huomenna riparille. Yritän ehkä joskus kirjoittaa tänne taas ahkerammin.

Kukaan ei tule rippijuhliini. Kovat bileet with no one. Vitun jees.

Hmmm. Onpas hiljaista täällä.

Mulla on uusi laihdutusblogi, jonne kirjoitan painon aivan vapaasti jne. Mulla on masennusaiheinen blogi, jota ei tiedä kuin kaksi ihmistä. Sinne menen yleensä purkamaan. En tahtoisi luopua tästä blogista, tää on tullut jo kuitenkin niin rakkaaksi.

Välillä tuntuu, ettei mulla ole mitään sanottavaa enää kenellekään. Mutta silti kuitenkin mulla on liikaa asioita ja liikaa sanottavaa, enkä niitä pysty ulos tuomaan.

Katsotaan, katsotaan. Mitä tästäkin tulee.

Täällä on ainakin nuo leffa- ja kirjalistaukset ja niitä päivittelen :--D

Huomenna vielä fysiikan ja ruotsin koe. Pitäis lukea. Pitäis jaksaa nyt. Enää tää ilta. Enää noi kaks. Enää muutama juttu. Ja sitten on ohi. Pitäis nyt tsempata. Ees sen verran, et saisin edes seiskat noista.

Mut tuntuu, etten jaksa.

Ja mulla on muutenkin tällä hetkellä aika paska fiilis.

Ihana viikonloppu takana, mut nyt jotenkin vaan harmittaa ja itkettää. Enkä ymmärrä itseäni.

Laihdutus ei edisty, mutta henkisesti voin paremmin. Päätin, että nyt tosiaan paranen! Täytän pian 16 ja en tahdo loppuikääni tässä paskassa rämpiä. Nyt aion nousta ylös. Näyttää itselleni ja muille.

Hoitajani oli positiivisesti yllättynyt sanoistani ja sanoi, että hänelle jäi hyvä mieli meidän keskustelustamme.

Koulussa eilen selvitettiin kiusaamisasiat perusteellisesti. Kello kahdeksasta kello yhteentoista. Sitten tunnille, sitten opon kanssa tekemään koelista, rästissä olevat kokeet ja tulevat kokeet. Sitten matikan tiivis tukiopetustunti ja englannin tunti.

Elämä jatkuu, kyllä tää tästä.

Oho. Ei ole tullut kirjoiteltua. En tiedä mikä tässä on. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että mieluummin pidän kaikki ajatukseni sisällä kuin jakaisin niitä kaikkien ihmisten kanssa. En tiedä, mikä siinäkin nyt sitten on. Ennen kun olen kokenut syvää tyydytystä saadessani purkaa ajatuksiani jonnekin. No, enpäs sitten tiedä.

En haluaisi tämän blogin unohtuvan ja kuolevan pois. Tahdon pitää tämän hengissä. Kirjoittaa tänne jälleen. Kun näinkin kauan olen tänne jo kirjoitellut.

Laihduttaminen ei edisty. Ei sitten millään. Painan järkyttävän paljon ja se masentaa. Painan enemmän kuin pitkiin aikoihin. x2,2kg. Jep.

Mun syömispelleilyni ovat menneet taas aivan ylitse. Ravitsemusterapiassa ravaan ja oman hoitajan kanssa säädän sitä. Nyt multa otettiin vaaka pois. Eikä todellakaan ole kivaa. Enää en sitten tiedä yhtään paljonko painan. Ja laihduttamisesta tuskin tulee paskaakaan.

Mutta. Multa otettiin myös herkut pois. Mä olen ahminut järjettömiä määriä. 2000-3000kcal per päivä. Ja nyt sitten hoitaja soitti äidille ja sanoi, että kaikki herkut on otettava pois. Ahmiminen vie mun tilaani niin paljon alemmas ja alemmas ja joten siitä on päästävä eroon. Todella toivon, että tää nyt sitten toimisi.

Koulussa en jaksa käydä. Siellä on aivan liian ahdistavaa ja rankkaa. Eilen olin neljä tuntia. Tein matematiikan valtakunnallisen, olin uskonnon tunnilla ja sitten oli uskonnon tukiopetus. Vain tunti oman luokan kanssa, mutta silti oli aivan tarpeeksi ahdistavaa ja kamalaa. Pelkään mennä sinne, pelkään olla siellä, suurinpiirtein juoksen pois kun koulusta vaan lähtemään pääsen.

Pitäisi vaan nyt kokeet saada tehtyä, se on pääasia, että saan päästötodistukseni. Hain sellaiseen lukioon, jossa ka-raja on 7,5. Ja mun joulukuun todistuksen ka oli 8,6 tai 8,7, joten pitäisi mun sinne päästä, vaikka numerot laskisivatkin.

En tiedä, kerroinkohan tästä jo, mutta olin luokanvalvojalleni puhunut, että luokkalaiseni voisivat jättää mut rauhaan, en kestä niiden vittuiluja. Lv oli luvannut puhua luokkalaisilleni tytöille, mutta lv oli sössiny koko homman. Se oli ruennut itkemään siellä, että kuinka on surullista, että mulla menee huonosti ja kun en koulussa jaksa, pysty käymään ja että kuinka mua pitää tukea ja sitä rataa. Ja kuten arvata saattaa, se vaan pahensi asioita. Sain osakseni ilkeitä katseita, naurua, naurua, naurua!

Tällä hetkellä mieliala on ihan hyvä, kiitos valokuvaamisen. Mutta syömiset ahdistavat.

Pyrin kirjoittamaan tänne useammin. Ja voisin uudistaa tätä blogia jotenkin kivemmaksi.

Hups. Enpäs ole kirjoittanut. Ei vain ole inspannut. Olen pahoillani.

En tiedä mistä kirjoittaa. Tuntuu sekavalta. Hassulta. Läskit tursuu ja sitä rataa.

Paino on edelleen sama.

Taidan saada uuden diagnoosin. Epävakaan identiteettihäiriön. (Sama kuin epävakaa persoonallisuushäiriö. Mun ikäisellä kuulemma puhutaan vielä identiteetistä eikä persoonallisuudesta.) "KIVAJUTTU." perkele.

E oli meillä oli todella ihanaa<3
Ainut piriste koko tässä harmaassa ankeudessa.

Olenpas taas ihanan _optimistinen_

Väsyttää. Koulussa menee päin vittua. Saan vitosia, kutosia, seiskoja ja joskus jopa kaseja. Ennen sain ysejä ja kymppejä. Kivakivakiva. Vihaan itseäni. Ja saamattomuuttani.

Kiitos aivan valtavasti teille kommenteistanne! :----)

Oli todella ihania kommentteja 8)

Mutta niin, en ole kirjoitellut, koska ei ole vain inspiroinut kirjoittaminen tällä hetkellä. Syön about 1500kcal per päivä, käyn joka ilta 30min lenkillä ja juoksen ainakin puolet. Sitten teen vatsalihaksia.

Olen laihtunut 800g neljässä päivässä, elikkäs ihan mukavasti. En enää tavoittele mitään hirvittäviä painon pudotuksia nopeissa ajoissa, vaan pyrin realistisin tavoin laihduttamaan. Ja nyt oikeasti laihtumaan.

Tällä hetkellä mieli on aika maassa, ahdistaa. Mun pitää vaan kokoajan hokea itselleni, että kyllä mä jaksan, kyllä mä selviän, kyllä mä jaksan, kyllä mä kestän, kyllä mä selviän!

Kyllä.

Mun on pakko. Pakko jaksaa. Pakko pakko pakko tahia itseäni pintaan. Pakko!

Tahdon tästä paskasta eroon.

En saa antaa itseäni romahtaa. En saa.

Kyllä mä jaksan. Mun on pakko.

Nyt päätin laihtua. Ihan oikeasti.

Tiedän, että nää samat sanat on luettu miljoonaan kertaan tästä blogista aikaisemminkin, tiedän! Mutta nyt ihan ihan oikeasti. Mä oikeasti aion ottaa itseäni niskasta kiinni, nyt mä aion laihtua! Mä en tahdo olla enää tällainen mammutti-ihrakasaläskihirviö ja aion tosiaan tehdä asialle jotain!

Mä söin tänään hieman ei-niin-kuin-olisi-pitänyt ja kaloreita kertyi "mukavat" 1550kcal. Että tuota, parempi kuin normaalisti. _Normaalisti_ syön yli 2000 kaloria, mutta nyt olen saanut hävennettyä 500kcal. Hurraa hurraa! Voin onnitella itseäni, onnitella ihan oikeasti!

Olen kehunut tänään itseäni. Ensimmäisiä kertoja ihan oikeasti vuosiin! Ettei se ole vaan ollut sellaista "no vittu hyvä minä" siis semmosta ivallista, vittuuntunutta vaan OIKEAA kehua!

Olin juoksemassa! Juoksin enemmän kuin pitkään aikaan. Tosin on niin, etten ole juossut pitkään aikaan edes. Muutaman juoksuaskeleen otin kun kaverin luota lähtiessäni juoksin bussiin. Heti muutaman askeleen jälkeen verenmaku suussa. Nyt juoksin jopa alkuun heti 300m putkeen! Se on suoritus mulle. Ihan oikeasti. Mä en jaksa juosta melkeen ollenkaan. Joten pienikin suoritus on suuri. Ja sitten juoksin vielä myös ainakin toiset 300m. Ja sitten saman verran takaisin, 300m. Ja sitten juoksin yhteen mittaan jopa ehkäpä 400m! Menin mukavuusalueeni ohi, en jäänyt/lopettanut siihen kohtaan, missä yleensä lopetan juoksemisen jos juoksen vaan jatkoin vielä 50m! Suoritus multa! 1300m yhteensä siis! Hieman pyöritettynä ja niin, mutta silti! Silti mä voin olla todella ylpeä itsestäni, että edes menin juoksemaan! Ylpeä, että juoksin! Ylpeä, että sain noinkin paljon juostua. Tiedän, ettei tuo ole nyt tavallaan matka eikä mikään, mut mulle se on!

Ihan oikeasti. Ja sitten tulin kotiin ja tein vatsalihaksia. Tein vähän hassusti, vuorotellen reisiä ja sitten taas vatsoja. Kaippa niitä vatsoja tuli tehtyä ainakin 40. (Huomatkaa sana "AINAKIN" :---D Yleensä olisin ollut "vittu VAAN 40" Se on oikeasti suoritus, josta voin itseäni kehua, että edes tein niitä! Vaikken tehnyt enempää (yli 50) kuin yleensä, niin silti tein!) Ja sitten reisiä sellaiset 60 plus toisella liikkeellä reisiä 40. Eli siitäkin sitten voin itseäni jo kehua!

Juostessa tajusin, ettei kukaan mua kehu. Ei siinä mun vierellä ole ketään, ketä mulle sanoisi, että hienoa hyvä homma! jaksoit! jaksat vielä vähän! anna mennä vielä vielä vähän! joten mun on itse kehuttava itseäni. Mun on itse nostettava pääni pystyyn, niin kuin äiti aina sanoo. Ei sitä kukaan muu mun puolestani tee. Yksi eräs tärkeä ihminen kyllä mua kehuu, mutta ei sitten oikeastaan kukaan muu. Äiti sanoo joskus jotain mun mielikseni. Hah.

Mittasin tänään itseni ja läskini. Luvut olivat julmia. Mutta se kertoo vaan siitä, että nyt on aika saada pienempiä lukuja esiin. Ihan oikeasti.

Vyötärönympärys navan kohdalta täysin rehellisesti: 106cm (oli joskus 92cm)
Lantio: 112cm (oli joskus pari vuotta sitten 116cm! tästä kohtaa siis EN ole lihonut :d)
Vasen reisi: 69cm (oli joskus 62cm..)
Rinnanympärys: 113cm

Mahaa ja jenkkakahvoja on tullut siis. Karmeita ovat luvut, kyllä. Tiedän, ei tarvitse tulla vittuilemaan tiedän sen ihan itsekin että olen muodoton läski, mutta siksi ne nyt tuossa on, koska ihan oikeasti aion laihtua ja kiinteytyä.

Yhdeksän viikkoa kaverin mukaan kesälomaan. Kidutusta jäljellä 68 päivää. Sitten alkaa kesäloma. Mulla on siispä yhdeksän viikkoa aikaa laihtua. Yhdeksän kiloa AINAKIN POIS.

Tiedän, että olen huono tällaisten suunnitelmien kanssa. Aina vaan teen ja teen suunnitelmia, mut mitkään ei ikinä pidä. Lihon vaan kokoajan. Mut nyt aion onnistua!

Vielä parempi: NYT ONNISTUN!

En tiedä miten saavutan tuon kilomäärän pois pudottamisen. En tiedä miten mun pitäisi syödä. Ravitsemusterapeutti sanoi, ettei vielä aloita mun kanssa laihduttamista, ei suostu auttamaan mua vielä. Ensiksi se tahtoo saada mun vaa'alla ravaamiset kuriin, syömiset kuntoon ja oksentelun KOKONAAN pois. Olenhan vähentänyt todellakin joo, ja voisin jo sanoa lopettaneeni sen, mutta siis varman päälle tai jotain. En tiedä.

Mutta niin. Tänään kävin vaa'alla. x1,7kg. Saman verran kuin sillon kesällä kun olin lihavimmillani ja painavimmillani. Mut tie on nyt alaspäin! En mene vaa'alle kuin vasta viikon päästä, koska lupasin rav.terapeutille, etten käy viikkoon ja sen viikon aikana listaan syömiseni, jotta nähdään, onko sillä vaa'alla käymisellä vaikutusta mun syömisiini. Mutta tuota, vähän huono ajankohta nyt. Nyt kun laihdutan niin mitään tuollaisia. Mut kuitenkin. On se vähän tyhmää joo se päivittäin vaa'alla käyminen.

Että tällaista.

Kirjoittaminen tänne on harventunut joo tiedän ja ajattelin ja toivon, että nyt alkaisin taas kirjoittamaan enemmän. Musta vaan tuntuu, että tänne kirjoittaessani mä vaan kokoajan haukun ja mollaan itseäni ja sitten siitä ei ainakaan tule mitään. Ei se haukkumis-lyttyynpainamis-linja vaan toimi. Täytyy yrittää jotain muuta.

Tästä tää lähtee.

Kohti kevyempää huomista !